sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Minä haluan 80-luvulle

Lada 1200S (URSS, septembre 1978)
By Cletus AwreetusAttributionNoncommercial Some rights reserved

Eilen oli hieno päivä SomeTime 2013 -tapahtumassa. Oli erilaista kuin kahdella edellisellä kerralla, nyt olin "Oppiminen"-teemassa yhtenä toimijana ja pidin puolen tunnin esityksen alustuksen julistuksen tunnustuksen asioista, jotka minulle ovat tärkeitä nyt. Ajattelin kirjoittaa niistä nyt jotain, koska kirjoittamalla luon itselleni ajatuksia, jotka muutuvat teoiksi, tekeminen asenteiksi ja asenteet arvoiksi.

Vielä tärkeämpää oli kuitenkin se, että mukana oli @paavobave - meidän 13v Paavo, koko tapahtuman nuorin osallistuja, ainakin sellainen joka osallistui sekä tapahtumaan että twiittasi. Vähänkö olen ylpeä!


Keskustelu kännyköistä koulussa on turhaa.

Se on turhaa, koska meillä on paljon tärkeämpi kysymys (hyppää loppuun, jos et jaksa lukea) ja ilman sen ratkaisemista kännyköistä puhuminen on setien ja tätien puuhastelua. Vaarallista se kyllä on, koska se suuri kysymys sen kuin kärjistyy ja tilanne radikalisoituu tämän höperehtimisen takia.

Kiitän niitä, jotka ovat teemaa esille nostaneet: Esa Kukkasniemi, Katri Kytöpuu, Riikka Pär Landor, Jussi Niinistö, Timo Karjalainen. Erityinen kiitos menee taas @paavobavelle sekä kaikille niille, joiden kanssa eilen sain olla SomeTime 2013 -tapahtumassa pohtimassa sosiaalisen median roolia, mm. koulussa


Herätkää, vartiotorni kaatuu!

Ylläoleva oli joskus 80-luvulla slogan, jolla ivattiin Jehovantodistajien kahta totuudentorvea, Herätkää! ja Vartiotorni -lehtiä yhdellä kertaa. Samasta on kyse tässäkin nyt. Minulla on asiaa, koulutorninne on kaatumassa!
   

Maailma

Mistä maailmasta nousevat nämä kännykän käytön pohdinnat ja missä maailmassa me elämme nyt? Tässä maailmassa ja tänään älypuhelin on eilisen laite, jota käytetään, kunnes huomisen laitteet ovat tätä päivää. Siihen 80-luvun maailmaan, jota tunnutaan kaipaavan, sinne eivät kuuluneet älypuhelimet, sinne kuuluivat Ladat, ainakin opettajille. Tosiaanko kaipaatte sitä aikaa? 

Oppiminen


Mikä on oppimisen rooli ja tehtävä? Oppiminen on ihmisen, ei ehkä ainutlaatuinen, mutta omalaatuisin ominaisuus. Se kumpuaa uteliaisuudesta uuden edessä ja halusta tietää ja löytää, ilman mitään muuta syytä. Se on johtanut ihmisen keksimään niin tulen kuin älypuhelimen.
Oppiminen muuttaa maailman. Se on tie tulevaisuuteen. Kyky suunnata oppimista ratkaisee sen, onko minulla eläke (eli joku joka sen maksaa), onko meillä ekokatastrofi vai yhteinen hyvä tulevaisuus.
Ilman oppimista ei ole mitään!

Koulu - se suuri kysymys

Meillä on tämä maailma, jonka edelliset meille antoivat ja meillä on ihmiselle annettu uteliaisuus. Mitä me niille teemme? Tätäkin hoitamaan meille on oppimisen ja uteliaoisuutemme vuoksi saatu luotua KOULU. Martti Hellström, tuo kansakunnanviisas koulumies, on minut monta kertaa ansiosta palauttanut koulun käsitteen ja tehtävien suhteen maan pinnalle: koululla on monen monta muutakin tehtävää kuin pelkkä (ai "pelkkä"?) yksilön paras mahdollinen oppiminen. Koulu on yhteiskunnallinen instituutio, joka sosiaalistaa, käyttää valtaa, tarjoaa hoivaa, päivähoitoa, kouluruokaa...


Seis! Se suuri kysymys

Tässä maailmassa, eilisestä tähän päivään tulleina ja tulevaisuuteen kurkottaen, mitä me odotamme koululta ja mihin sen on pakko vastata?

  • tämän päivän lapset ja nuoret halutessaan oppivat IHAN MITÄ VAIN netin kautta
  • tämän päivän lapsista ja nuorista AIVAN LIIAN ISO OSA kuolee ikävyyteen koulussa - toiset siksi, että se on niin helppoa ja lisätehtävillä heitä rangaistakoon; toiset siksi, että menettävät iloisen uteliaisuutensa, kun eivät ymmärrä, minkä palvelukseen opettajat sen valjastavat jo alkuluokilta lähtien
  • voiko näin isot kysymykset jättää kotikasvatuksen ja nuorten itseohjautuvuuden varaan?
No ei voi! Minä haluan sen eläkkeeni ja minä haluan, että jokainen nuori kokee oppivansa, kokee iloa, sitoutuu yhteisöönsä ja kokee olevansa hyödyllinen.

Ei puuhastella niiden kännyköiden kanssa. Jos ne kielletään, joku koulusta hengissä selvinnyt (Koska vain koulussa kysyy se, joka jo tietää. Ja osaa siksi kysyä vain siitä, minkä tietää. Hetkinen - ei tässä ole joku paradoksaalinen luuppi - eikö koulun pitänyt avata ovia kyetä löytämään niitä asioita, joita ei ilman yleissivistystä löytäisi? Ja Heikki Hallantien eilisen esityksen ajatuksena, opettajan pitäisi olla mestarioppija... hmmmm)
WhateverSupercellRovioNokia-tyyppi keksii jonkun uuden, jota varten tarvitgaan sitten uusi kieltolaki. Ja sillä uudella syödään maata  entisestään jo huojuvan koulutornin alta. Koska opitaan asioita, jotka ovat tärkeitä, mutta niitä ei koulussa kysytä.


****************************************************************************
Millainen on se koulu, jossa jokainen nuori saa oppia asioita, jotka ovat hänelle tänään merkityksellisiä ja joiden avulla hänellä on (meta)taidot selvitä 50 vuoden päästä kohdalle osuvasta maailmasta? Ja enemmän, miten annetaan hänelle ne taidot, joilla hän muiden kanssa luo uteliaisuutta, yhteisöllisyyttä ja osaamista yhdistäen siitä maailmasta niin paljon paremman, että me jäärät emme osaa sitä edes kuvitella.

****************************************************************************

Minä haluan 80-luvulle. En 1980-luvulle, vaan 2080-luvulle. Ehkä nämä nuoret jopa onnistuvat siinä, että saan 120-vuotiaaksi elää. Se kyllä tuntuisi riittävän.

Mutta se edellyttää todella hyvän koulun. Ei anneta koulun näyttää tarpeettomalta. Tarpeellinen koulu tosiaan on, mutta ei olla niin arrogantteja, että todistellaan sitä kansankynttilät toisillemme.

Jälkikirjoitus.
Mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän haluan erottaa oppimisen, vallankäytön ja päivähoidon toisistaan. Kaikki tärkeitä ovat, mutta ihan eri asioita.

Ja kyllä minä sen myönnän. Inhoan sitä vallankäyttöä. Rakastan sitä oppimista. Päivähoidon heittäisin hittoon, ja tekisin koulusta niin mukavan paikan, että siellä nyt vain ollaan aamusta iltaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti