sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Matematiikan osaaminen on kriisissä!

Minua hämmentää tapa, jolla matematiikan oppimisen ongelmista kirjoitetaan nyt, paljon. En muista lukeneeni yhdenkään opettajan sanoneen, että hän päästää läpi harjoittelematta kertotaulua. Tai että ei anneta läksyjä.

Enkö minä vaan tunne oikeita opettajia vai mikä tässä mättää?

Entä jos on niin, että yliharjoitellaan? Treenataan ja drillataan liikaakin ja ainakin liian monia asioita ja liian nopeasti?

Entä jos kyse ei olekaan matematiikasta, vaan siitä että sen enempää opetus kuin oppiminen ei löydä painoalueita, fokusta, laatutekijöitä?

Painetaan vaan. Opitaan mutta unohdetaan?

Jos liika onkin liikaa? Että kyse ei olekaan matematiikasta, vaan oppimisesta, merkityksestä, ihmisestä? Elämästä, oppimisesta ja lepäämisestä?

Little less, little better.

Tämä ei ole vastaus, koska meiltä puuttuu oikea kysymys.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Läksyjä vai oppimista?

Alla olevan kirjoitin kommentteina yhteen Facebook-ketjuun. Kyse on siis läksyjen merkityksestä ja siitä, kuka voi kommentoida jonkun aineen oppimisen edellytyksiä. Otsikon keksin ihan kaikkien kalasteluksi :)

Kuka saa ottaa kantaa yhden oppiaineen oppimisen ja opettamiseen?
Minusta meidän pitäisi sallia kaikkien ja kaikenlaiset mielipiteet ja näkökulmat.
Jos vain ao. aineen opettaja voi kommentoida ao. ainetta, samalla logiikalla yhden opettajan opetusta voi kommentoida vain sama yksi opettaja. Kuka voi siis kommentoida yhden oppilaan kokemusta oppimisesta koulussa? Oppilas itse vai ei kukaan?

Mieluummin näkisin niin, että kaikilla on oikeus kommentoida, kunhan perustelee näkemyksensä. Itse sanoisin näin: kun kyse on taidosta, oppiminen perustuu aina johonkin määrään toistoja. Kun kyse on ajattelusta, oppiminen perustuu entisen mallin murtamiseen ja korvaamiseen uudella paremmalla. Kummasta aineen xxx oppimisessa on kysymys? Vai molemmista vai jostain muusta?

Ja millainen oppiminen tai oppiaine edellyttää osan tekemistä kotona, siis läksyjä?

Vai voisiko olla niin, että itseohjautuva oppija saa mahdollisuuden jäsentää oman ajankäyttönsä niin, että ehtii saada tarpeeksi aikaa ja erillisiä kertoja kunkin opeteltavan asian oppimiseen sen luonteen edellyttämällä tavalla?