lauantai 29. marraskuuta 2014

Pahwilma-viikko takana, yksilöllinen oppiminen edessä

Pahwilman ja pahvihelmen viikko


Pahwilman (pahviwilman) ja pahvihelmen viikkoa on vietetty monessa paikassa ja monella tavalla. Facebookissa osallistujia oli 295, kutsu tavoitti 1800. Twitterissä asia tavoitti myös suuren joukon ihmisiä. Lehtiinkin päästiin http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/251418-hairikoiko-ope-tunnilla-wilma-kampanja-kaantaa-roolit-nurin-kouluissa.

Oma saldo

Itselläni saldo on kuvanmukainen. Palautetta tuli aika vähän ja sitä piti pyytää. Se pistää miettimään, mistä tilanne johtuu. Ei löytynyt sopivaa kynää. Oli vaikea mennä laittamaan palautetta (usein esimiehen) silmien alla? Palautetta ei ole totuttu antamaan? Mietittävää jäi!

Palaute itsessään oli mairittelevaa. Myönnän suoraan, että hyvän palautteen toive parantaa omaa toimintaa - ainakin yritin vähentää liikaa puhetta ja lisätä kuuntelua.



Mitä viikolta jäi mieleen?


Oppimista ja oppitunteja voisi parantaa aika pienillä asioilla - lisäämällä eri osapuolien kjokemusten kuulemista, vuorovaikutusta ja siten osallisuuden kokemusta. Listaan tähän asioita, jotka nyt ovat nousseet mieleen:


Tavoitteet näkyville

Oppiminen on paljon mielekkäämpää, kun oppikokonaisuuden tavoitteet käydään selkeästi läpi. Onko tavoitteena tietojen osaaminen, taitojen saavuttaminen, joku tietty tuotos, tietty työtapa.
Jokainen opettaja tekee tätä enemmän tai vähemmän, mutta oppilaiden kertoman mukaan se ei ole kovinkaan selkeää ja yksiselitteistä kaikkien kurssien ja jokaisen tunnin alussa.

Sisällöt ja tehtävät näkyville

Mitä sisältöjä käsitellään ja mitä tehtäviä tehdään mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi?

Aikataulu ja rakenne näkyville

Millainen aikataulu kurssilla - tai tunnilla - on? Kuka siitä päättää ja miten sen seuranta määräytyy?

Työtavat

Millaisia työtapoja käytetään? 

Arvioinnin tavat näkyville

Kun tavoitteet, sisällöt, tehtävät, työtavat ovat selvillä käydään läpi arvioinnin periaatteet. 
  • Mitä arvioidaan? 
  • Kuka arvioi? 
  • Mitä varten arvioidaan? Siis 
    • assasment OF learning = oppimisen/opitun arviointi; 
    • assasment FOR learning = arviointi oppimisen edistäjänä; 
    • assasment AS learning = arviointi oppimisena, osana oppimista) 

Palaute normaaliksi osaksi oppituntia, kurssia, lukuvuotta

Monipuolisen arvioinnin ja palautteen merkitys oppimiselle on jo itsestään selvä osa oppimista ja koulun toimintaa.  
Kuinka tosissamme olemme olleet kiinnostuneita oppijan kokemuksesta, vaikka e kaikkein eniten määrää sitä, miten oppiminen tästä eteenpäin sujuu?Entä koulun toiminnan kehittäminen, opettajana, rehtorina, oppimisen fasilitaattorina toimimisen palaute ja arviointi?

Rita Keskitalo nosti esille hienoja ja monipuolisia näkökulmia blogitekstissään ”Saanko ope antaa sulle kehuja?”

Kannattaa katsoa, myös mitä löytyy Facebookin tapahtumasivulta ja Instagraminen ja Twitterin aihetunnisteesta #pahviwilma (30.11. en osannut laittaa linkkiä Instagramin aihetunnisteeseen. Jussi Linkola opetti, kun kommenteissa näkyy. Kiitos. Nyt Tagboard on upotettu tämän blogitekstin loppuun - tosin kommentteihin pääseminen vie sitten vähän lisää aikaa)

Yksilöllinen oppiminen?

Kun tuon edellä kuvatun mukaan pyrkii toimimaan, noussee jokaiselle mieleen se, miksi työtapojen, sisältöjen, tehtävien tai edes tavoitteiden pitäisi olla aina kaikille samat? Jos oppijoilta oikeasti kysytään kurssin alkaessa,

  • Mitä sinä tästä aiheesta jo osaat?
  • Mitä sinä tästä aiheesta haluat oppia ja tietää?
  • Millaisella työtavalla haluaisit työskennellä?
  • Kuinka paljon olet valmis panostamaan ja millaiseen arvosanaan tähtäät?
kuinka fiksua oikeasti on sitten roiskaista hyväkin opetussetti kohti kuviteltua mediaanioppilasta? 

Eiköhän muuteta työtavat niin oppijoilla kuin opettajilla, niillä fasilitaattoreilla, ja kokonaisilla kouluilla tähän päivään? Yksilölliseen oppimiseen, yhteiseen tekemiseen, aitoon kiinnostukseen toista ihmistä kohtaan.  


Ja ainakin itsellä 
palautteen pyytäminen sekä 
yksilöllisyyden, kokemuksellisuuden ja yhteisöllisyyden tutkimusretki jatkuu! 

  

perjantai 7. marraskuuta 2014

Minulla on unelma

Gil Garcia
Miksi Martin Luther King ei sanonut "Minulla on suunnitelma" / "I Have A Plan", vaan 




"Minulla on unelma!"

"I Have A Dream!"











Tällä viikolla jouduin tilanteeseen, joka ei ollut mukava. Yhteisesti nousi puheeksi se, että osa porukasta kokee toiminnan, johtamistapani takia, epämääräiseksi touhuiluksi ja että hommat on hoidettu huolimattomasti tai sinne päin.

Ei ollut mukavaa. Loukkaannuinkin. Silti jäin miettimään ja tiesin jo kotiin ajaessani, että niin tässä taas käy: nyt harmittaa, mutta seuraavana aamuna sitä taas laitetaan uutta matoa koukkuun tai mitä nyt sanonnat sanovat.

Mistä on kyse?

Ihmiset haluavat turvallisuutta. Ihmiset haluavat varmuutta. Ihmiset haluavat arjen sujuvuutta.
Kaikki oikein.

Mikä tässä on väärin?

Minä kannan unelmaa. Minä ajattelen, mietin, pohdin, rakennan sitä koulua, joka tarjoaa jokaiselle nuorelle avaimet hyvään elämään, oli se sitten johtajana tai työttömänä. Niitä taitoja, joita tarvitaan, oli kyse sitten ekologisista haasteista selviämisestä, globaalista kilpailukyvystä, perheen elättämisestä tai työttömyydestä selviämisestä.
Ja unelmaa koulusta, jossa aikuisena, töissä oleminen on palkitsevaa, innostavaa, joka päivä parempaa.

Sitten ymmärsin jotain.

Unelma ei ole suunnitelma eikä suunnitelma korvaa unelmaa!
AGeekMom

Olen epäonnistunut. Minulta on odotettu suunnitelmaa ja on varmaan ajateltu, että rakennan sellaista.


Minä rakennan ja kannan unelmaa!
Unelmaa koulusta, jossa jokaisen nuoren kokemus on tärkeämpää kuin mikään  muu. Koulusta, jossa hankitaan taitoja ja valmiuksia selvitä mistä vain tulevaisuudesta. Unelmaa koulusta, jossa jokainen kasvaa kohti omaa potentiaaliaan, on paras mahdollinen ja toimii toisten parhaiden mahdollisten kanssa. Sillä maailmamme on niin monimutkainen, että se vaatii erilaisten yhdessä toimimista. Ja ihmisyytemme vaatii, että ollaksemme onnellisia toimimme yhdessä.

Minä en tee suunnitelmaa!

En tee suunnitelmaa, koska se on muiden tehtävä - toki minunkin, mutta minun päätehtäväni on sen unelman vaaliminen. Minä rakennan ja valvon visiota, jonka pohjalle syntyy missio - itseä suurempi tehtävä, johon on helppo sitoutua.
Niiden pohjalle voimme  ja pitääkin laatia strategia, tavoitteet ja suunnitelma. Mutta järjestys on näin päin.

Luota ja olet turvassa

Tämä ei ole suunnitelma ja kyllä, voit olla turvassa. Sillä kyse on asiasta, johon olen sitoutunut sydämeni pohjasta. Siihen voi luottaa, vaikka se ei ole selkeä suunnitelma askelmerkkeineen. Minä olen johtajana sitoutunut unelmaani vahvemmin kuin mihinkään suunnitelmaan. En muuta suuntaa, vaan autan teitä toimimaan unelman suunnassa. Ja yhdessä olen valmis rakentamaan unelmasta paremman.

Yhdessä

Alan

Keskustellaan unelmasta. Rakennetaan siitä yhdessä parempi. Kaikki yhdessä.

Tehdään suunnitelma ja toteutetaan se yhdessä.

Sillä unelmia tarvitaan. Maailma muuttuu ja suunnitelmat vanhenevat aina käsiin. Mutta unelmat säilyvät, kun niistä pidetään huolta. Tarvitsemme unelmia enemmän kuin koskaan. Niiden pohjalta voimme tehdä suunnitelmia, joiden toteuttaminen on merkityksellistä ja innostavaa.



Mikä on sinun unelmasi?

Sen suunnitelman me kyllä teemme, 
kunhan meillä on yhteinen unelma.

Sinä 
oppilas, opiskelija, 
koulun työntekijä, vanhempi. 
Sinä. 
Ja me. 

Loppuun kiitokset mahtaville omalle työyhteisölle, internetille, Facebookille, Marjo Tavastille, Tero Toivaselle ja Mauri Laaksolle ajatuksista ja keskusteluista, kohti ajatuksen kirkkautta.

Sellainen koulu


"NYK NYT JA ENNEN"

Lukion kuvataide KU3-kurssin työnä laadittu "alle" 5 minuutin dokumentti NYK:sta nykyään ja aikaisemmin.

Tekijät Otto Salin ja Ville Nivala



Kiitos, Ville ja Otto!







"Me löydettiin kuva sun rehtorinuran alkuajoilta.
T. Sofia, Sofia, Ellu, Emilia ja Lucky"