lauantai 25. maaliskuuta 2017

Yrittäjyyskasvatus

Miten teemme koulusta sellaisen, että se kannustaa omien vahvuuksien löytämiseen ja kehittämiseen, uusien ratkaisujen etsimiseen ja kehittämiseen sekä dialogiin ja monenvälisen yhteistyön taitoihin?

Kun koulu on kuin joulu, se tulee joka vuosi aika samanlaisena ja onnistumista mitataan useimmiten nimenomaan valmiin suunnitelman toteuttamisen onnistumisena?

torstai 15. joulukuuta 2016

Mitä piti tehdä

Mietin ja huomasin, että ei tule koulussa likimainkaan tarpeeksi kerrottua mitä pitää saada tehdyksi, joko siksi että halutaan tai vaikka ei haluttaisi ollenkaan. Voi tulla tunne, että suunnitellaan suunnittelemisen vuoksi. Istutaan, että olisi kokous. Parannan tässä.

Sama oppilaille.

Oppilaalla täytyy olla tiedossa mitä ja miten tehdään. Joko niin että on omatahtisen, yksilöllisen oppimisen suunnitelma. Tai opettaja laittaa näkyville joka tunnin alussa a. Mitä b. Miten.

Voi olla joku muukin tapa. Kunhan tulee tehtyä. Ja uuden OPSin mukaan nämä pitäisi vielä tehdä yhdessä oppilaiden kanssa.

lauantai 10. joulukuuta 2016

Tämä on näin.

Samat ihmiset kirjoittavat samat kommentit, ilman Pisaa ja Pisan kanssa. Minä mukaan lukien.

Meillä vain oikeasti on vähän erilaisia käsityksiä siitä, millainen on ideaalinen koulu ja ideaalinen kasvatus.

Meillä sekä henki että systeemi ajaa kohti sitä, että pitää löytää se yksi totuus. Sillä me toki olemme talvisotamme sotineet ja yhteiskunnan nostaneet. Vaan onko se entinen vahvuus nyt vain irvikuva itsestään ja johtaa erimielisten väkinäiseen väittelyyn, käsitteiden tahalliseen väärin ymmärtämiseen - ja lopulta siihen, että mitään ei saada aikaan?

Onko aika ajanut ohi? Osa on miehiä, osa naisia, osa muita - se ei vaan sovi kaikille koska #sukupuoli. Osa on suomalaisia muita vastaan, osa muiden kanssa, osalle on ihan sama - sekään ei sovi kaikille koska #suomi.
Nämä ihan vaan esimerkkeinä. Millainen on se ideaali, jota kohti kasvatetaan ja millaisilla teoilla? Onko edes realismia ajatella, että on yksi yhteinen? Ja jos ei ole, onko oikein että on yksi yhteinen systeemi, jossa jokainen koulu ja jokainen opettaja itse vapaasti määrittelee ne hyvät ja tavoiteltavat? Johonkin syntyy aika pahoja hankauspintoja, luulen.

Tätä on vaikea sanoittaa. Ajattelen, että entinen ajattelun malli on, että on olemassa yhteiset käsitteet ja että on olemassa taho, joka voi, jonka kuuluu ne määritellä.

Koen ongelmaksi, että kokemukseni mukaan näin ei ole. Tuntuu olevan aika yleistä, että 'kyllä voin noudattaa lakia, jos se on hyvä' ja 'ihminen käyttää käsitettä määritellyllä tavalla, jos se hänelle sopii'.

Edelleenkään, kyse ei ole ymmärtämisen kyvystä vaan sitoutumisen halusta yhteisiin normeihin ja käsitteisiin.

Tämä ei ole tässä nuorten vaan meidän aikuisten, ehkä somessa villiintyneiden, ongelma.

lauantai 3. joulukuuta 2016

Pedagoginen vapaus

Freedom
https://www.flickr.com/photos/bohman/
llman pedagogista vapautta ei olisi Pekka Peura eikä Lauri Hellstén eikä Markus Humaloja eikä eikä eikä. Tärkeä asia!

Samaan aikaan, eikö ole todennäköistä että samanlaisia poikkeuksia ns. "normaalista" on moneen suuntaan - mikä on kenenkin mielestä "hyvä", "toivottava"... - ja oppilas on täysin tuurin varassa millaiseen kouluun ja varsinkin millaiseen koulukulttuuriin sattuu. Siinä on pedagogista vapautta ja opettajalla pelimerkkejä, mutta oppilas ja huoltaja ovat ajopuita maisterien virrassa.

Sehän on kai selvää, että tälla hetkellä opettajien väliset erot ovat suurempia kuin koulujen väliset. Paitsi joidenkin koulujen väliset.

Joopati joo ja omg. Ei mulla muuta.

torstai 1. joulukuuta 2016

Koulun valta ja vastuu

Pitääkö koululle antaa lisää valtaa? Koulumatkoilla tapahtuviin juttuihin liittyen? Kurinpidossa ylipäätään?

Oikeastiko koulu haluaa hoitaa kaiken itse? Jos haluaa tähän "rajattoman vallan", ottaa myös kaiken vastuun.
Ongelma on aivan oikea ja todellinen, siitä olen alla olevan lehtijutun kanssa samaa mieltä. En kuitenkaan kaipaa yhtään lisää valvontavelvollisuuksia, nykyisetkin on vaikea täyttää.

Ymmärrättekö - jos koululla on virkavalta puuttua koulumatkojen tapahtumiin, siitä seuraa virkavastuu puuttua niihin. Se olisi periaatteessa ihan OK, en vain tiedä millä se hoidetaan. Kuka on valvomassa ja turvaamassa tapahtumia koulumatkoilla?

Sellaista maailmaa on turhaa haaveilla, jossa koululla on oikeus puuttua silloin kun sopivaksi näkee. Ei kai sellaista kukaan toivokaan.

http://www.aamulehti.fi/kotimaa/tunnettu-rehtori-juristit-estavat-puuttumisen-kiusaamiseen-eihan-tassa-ole-mitaan-jarkea-24096607/

Mitä koulussa tehdään?

Sitä jää miettimään, että mitä me siellä koulussa tehdään. Opetetaan aineita, unohdetaan oppilaat, jotka alkaa käyttää aineita?

En syyllistä, kaikki koulussa tekee todellakin parastaan. Mutta kun astia on täynnä ja jotain puuttuu, niin pitää uskaltaa tyhjentää astiaa ja tehdä tilaa.

Mikä meille on oikeasti tärkeää?

(Sinä. Haluan moikata jokaista joka päivä, katsoa silmiin, välillä pysähtyä ja kysyä mitä kuuluu. Ei ole mitään muuta, ei asiaa eikä keinoa.)

http://tesso.fi/artikkeli/mina-kaytin-verorahasi

lauantai 10. syyskuuta 2016

Tulevaisuudesta

Kolmekymmentä vuotta sitten oli aika helppo nähdä, että digitalisaatio tulee muokkaamaan maailman ihan uudeksi. Voi olla, että kaikki eivät merkkejä nähneet. Toiset näkivät jo aiemmin, jotkut myöhemmin, jotkut eivät koskaan.
Nytkin voi nähdä. Asioita, jotka tulevat väistämättä toteutumaan. Asioita, joiden pelkää toteutuvan. Asioita joiden toivoisi toteutuvan.
Aika oleellista on ymmärtää, että nykyisyyttä emme voi muuttaa. Se on meille aiemmin annettu. Sen sijaan, juuri nyt voimme muuttaa tulevaisuuden. Tarvitaan arvoja, unelmia, tahtoa - ja yhteisiä tekoja.